23.3.2013

Lehtikuvista ja kuvaajista kahdella eri otsikolla


Adriaan Monshouwer: "Valokuva on aina valhe"

Erno Paasilinna: "Yksi valokuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa"

 

 Kaksi samansisältöistä otsikkoa? Minun mielestäni ei: Monshouwer puhuu palturia, Erno Paasilinna on oikeassa, mutta miksi niin ajattelen, selviää jutun lopussa. Pohjustan asiani ensin:

 

 

Uusimmassa Journalistissa on taas juttu vuoden lehtikuvien valinnasta. Kuten  viime vuonna, niin nytkin raatia johti hollantilainen konsultti. Luettuani jutun minua alkoi kiinnostaa muutama asia:
– Mistä nämä hollantilaiset tänne lentävät  ja kuka heidän makoisat palkkionsa maksaa?
– Kuinka alhaalla valokuvaajien ammatillinen itsetunto on jos emme usko omiin silmiimme ja ymmärrykseemme vuoden Lehtikuvien valinnassa?
– Mihin tarvitsemme työnantajien äänellä puhuvia suurisuisia guruja joiden mielestä lehti­kuvaajien tulisi olla yrittäjiä, työn kantimena silkka bisneksen tekeminen ja laadun mittatikkuna brändi, jolla bisnesmies/nais ­lehtikuvaajan tulee merkata ja markkinoida taivutettua totuutta olevat kuvansa, joiden tarkoituksena siis on olla vetävästi kerrottuja valheita ympäröivästä maailmasta?
– Miksi annamme muiden määritellä paikkamme ja kertoa mitä haluamme kuvillamme sa- noa, sillä emmehän mekään kerro toimittajille millaisin kirjaimin hänen tulee juttunsa kirjoittaa ja millaiseen järjestykseen hänen tulee ne jutussaan laittaa? 
Miksi kuuntelemme kiltteinä tyttöinä ja poikina silloin kun meitä ja kollegoitamme vertaillaan kuin olisimme toimittajien tai taiton palveluskuntaa, emmekä heidän työkumppaneitaan?
– Miksi Journalisti esittelee ja levittää työnantajien puhetorvikonsulttigurujen sanomaa niin kovin auliisti?
 Kirjoitin aiemmin ajatuksiani    viimevuotisen hollantilaisen sanomista, enkä puutu niihin enää, mutta koska tämänvuotisenkaan gurun liturgiat eivät  saa minua yleviin tunnelmiin  jatkan aiheesta kirjoittamista.
                                                               *****
Googlatessani  konsulttien nimet ja kaksi sanaa joista toinen on Sanoma ja toinen Magazi­nes,  sain selville herrojen palkanmaksajan ja toimeksiantajan. Koska Sanomat ei taatusti maksa suuressa viisaudessaan kultarahoja minkään tason humpuukimestareille, ellei katso niiden tuottavan yhtiölle hyötyä, ei näiden tietäjien maahantuonnissa ei ole mitään ihmettelemistä.
Mutta se, millaisessa Troijan hevonpaskanlihassa konsultit pääsevät ujuttautumaan taus­- takuorona hymisevän  lehtikuvaraadin johtoon on arvoitus, kuten sekin  että kuinka he onnistuivat toistuvasti kipuamaan journalistin autuaina avautuville aukeamille panemaan journalisteja halvalla, se ihmetyttää.
                                                               *****
”Toinen näistä kuvista on täynnä melua ja toinen on puhdasta yksinkertaisuutta. Takapuoli on leimallisesti vuotta 2012, nainen on ajaton,” Monshouwer muotoilee.
Lausunnon sisältö on kirjaimellisesti perseestä, mutta Journalistin juttu jatkuu: ”Pitkän keskustelun jälkeen valinta on melko kivuton, kaikki tuomarit kallistuvat ajattomuuden, kauniin valon ja yksinkertaisuuden puolelle. Adrian Monshower on tyytyväinen.”En pidä tällaisesta kokeellisuudesta, tuo ei pärjäisi World Press Photossa”, hän sanoo ja osoittaa Saulia Pakarassa,  kirjaa Journalisti Monshowerin ajatuksia.
Voi pyhä yksinkertaisuus! Ovatko yksinkertaisuus ja ajattomuus hyvän lehtikuvan mää­reet? Se miten mikäkin teos kestää aikaa tiedetään vasta tulevaisuudessa. Lehtikuvaaja kuvaa tätä päivää pyrkii näkemään jotain olennaista tämänhetkisestä maailmasta, kertomaan ja näyttämään lehden lukijoille oman kommenttinsa, valosta tai valaistuksesta huolimatta. (En kiellä niiden arvoa, mutta ne eivät tee lehtikuvasta hyvää tai huonoa.)
Ilman kokeellisuutta ei millään ilmaisulla ole tulevaisuutta, ilman sitä ei olisi myöskään  (valokuvauksenkaan) klassikkoja. Hyvä valokuvaaja, tai siksi haluava, ei voi eikä halua kopioida muiden jälkiä. Jokaisen on etsittävä oma ilmaisunsa, ajateltava itsenäisesti ja uskaltauduttava ottamaan riskejä, sillä ilman epäonnistumisen riskiä ei ikinä ole luotu mitään merkittävää!
                                                             *****
Monshouwer puhuu liike-elämän kieltä kuorossa muiden konsulttien kanssa ja vaatii kuvaajia brändäämään itsensä ja kuvansa. (Jos keksit painaa yhtä ja samaa ruutuja tavaraan kuin tavaraan ja onnistut myymään romppeet isolla rahalla itsensä yksilöllisiksi kuvittelevalle laumalle hölmöläisiä jotka luulevat siten näyttävänsä rikkailta, menestyviltä ja hienommilta kuin naapurinsa, olet keksinyt brändin.)
Brändäys ei ole kuitenkaan sama asia kuin oman (kuva­-) ilmaisun löytäminen, jossa on kysymys syvemmästä ajattelusta ja itsenäisyydestä. Kenenkään itsesuojeluvaiston omaavan ei kannata lähteä brändäämään itseään. Se on sesonkihommaa, ja siinä pelissä on jo huomenna OUT.
                                                            *****
Kenen asialla Journalisti on toitottaessaan Monshowerin suulla että pelkällä kuvajourna­ lismilla ei elä? Ei taatusti eläkään, jos sitoutuu Sanoma Magazinesin tekijänoikeusehtoihin. Eikä elä, elleivät journalistit ymmärrä liittoutua yhteen pitämään toistensa puolta.
Eikö siis ammattiliiton lehden pitäisi puolustaa liittonsa jäsenien oikeutta elää omalla työllään ja pitää kiinni siitä, että tehdystä työstä maksetaan käypä korvaus? Niin toimitaan muussakin työelämässä; Ei veturinkuljettajankaan tarvitse mennä Lahden ja Kuopion välissä poimimaan marjoja radanpenkereeltä perheelleen elannoksi.
Nyt lehti hourii mitä sattuu ja painaa sen vielä isoilla kirjaimilla!
                                                          *****
Muutakin sanottavaa olisi, mutta enää se mielestäni tärkein: Kun luette konsulttien brändäämiä lehtiä tai myytte niille työtänne, niin olkaa tarkkana, sillä yksi kuva voi valehdella enemmän kuin tuhat sanaa... Mutta jos aiotte ottaa hienoja kuvia, niin älkää ihmeessä valehdelko, ajatelkaa ja katso­ kaa tarkkaan ja tehkää sitten niin kuin niin kuin sydämenne sanoo!

2 kommenttia:

  1. Hei, vastauksena ensimmäiseen kohtaan:
    Vuoden lehtikuvat -kilpailun tuomareille ei makseta palkkioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitan palkkiota jonka Sanomat sun muut firmat konsultoinnista maksavat, en sitä että lehtikuvaajat olisivat maksaneet palkkiota näille "hyväntekijöilleen".

      Poista