Pekka Himasen Sininen kirja
Matkalla kohti Hyvinvointivaltio nollakakkosta
Tie on suora ja turhat rönsyt hävitetty ja ajatus vapaa, kun Pekka Himanen, Suomen Tasavallan Virallinen Filosofi, (ent. lapsinero, joka väitteli yliopistossa tohtoriksi samaan aikaan kun ikätoverit väittelivät discon portsarin kanssa sisäänpääsystä), on saanut
johtopäätöket Suomen tulevaisuusselonteolle johdettua päätökseen
ja luonnostellut Isänmaalle kestävän kasvun mallin
kansalliseksi tulevaisuushankkeeksi yhteistyössä kansainvälisen
neropattitiiminsä kanssa.
Sininen Kirja sisältää tuunausohjeet siitä miten
Hyvinvointiyhteiskunta 01 :stä tehdään Hyvinvointiyhteiskunta
02.
Kirjan kirjan ulostulo sai osakseen tasavallan pääministerin
muikeat avaussanat Kestävän kasvun ja hyvinvoinnin foorumissa
Säätytalolla. Minua jäi kuitenkin harmittamaan se,että filosofin
matkasaarnaaja bestis, Norjan prinssi ei ollut paikalla, sillä
hänen läsnäolonsa olisi tuonut tuonut tilaisuuteen myös innokasta
kruununjalokivien kilistelyä.
Tuhatlappusia on virrannut projektiin Valtioneuvoston ovista
ja ikkunoista kiitettävä määrä ja teos pantiin esille hienoissa
piireissä, mutta oloni lurpahti nopeasti sinisestä punaisen
puolelle kun vuorostani aloin tehdä johtopäätöksiä siitä mitä
tuleman pitää ja millaisia troppeja tohtori on Suomi-sinkulle
määrännyt. Ikävä kyllä, lanta on laihanlaista ja tuoksahtaa
lumelääkkeeltä, vaikka poretta vesilasissa riittääkin.
Etsiessäni kirjaa netistä nimen perusteella, se oli
hukkua muiden samannimisten kirjojen ja hämäräajatelmien joukkoon.
Mietin yritettiinkö nimellä antaa eepoksen eetokselle Jukka
Kuoppamäen viitoittamaa Suomi-kuvaa, vai johtuuko nimi siitä että
tekstistä maksamamme runsasnumeroinen summa oli sittenkin niin
pieni, ettei rahaa enää riittänyt ihka oman nimen keksimiseen?
Ehkä nimestä aistittavissa oleva runoilun maku saa lukijan
kuvittelemaan sen hukkuvan kaimojensa kera Suurten Ajatusten
Tonavaan.
Esipuheessa tehdään lukijalle selväksi nimen symboliikkaa
kiitettävän syvällisesti. Sininen ei suinkaan tarkoita tuotteen
sijaintia politiikan kartalla, vaan se tulee Suomen järvien
sinisestä (!) väristä. Ah niinpä, arvasin oikein! Jukka
Kuoppamäki tunkee korvamatona kallooni ja symboliikka antaa
nimelle sopivasti lisäarvoa (Karl Marx) ja saa sen
kuulostamaan aivan fantastiselta! ( Esa Saarinen) ja
niin hyvältä ettei sanotuksi saa (Harpo Marx & Karl
Fazer) mietiskelyltä. (Meinasin vahingossa kirjoittaa
mielistelyltä.)
Sanan säilää ja ajatusta on pyöritetty Himeroksen
uunista siihen malliin, että toivon mahdollisimman monen eri alan
asiantuntijan ja muutaman oman elämänsä asiantuntijan tutkivan
taikinan ja sen juuren perinpohjaisesti. Se tiedetään, että
ainakin hiivaa ja hilloa on taikinan nostattamiseksi heitetty
riittävästi.
Ja nyt, pitäkää päästä kiinni ja päät kiinni, jotta
päät pääsee ajatusten päästä kiinni !
Elämme nyt hyvinvointiyhteiskunnassa 01. Kirja johdattaa
meidät kohti Hyvinvointiyhteiskuntaa 02. Hyvinvointiyhteiskunnan
esteenä on pahoinvointi, joka johtuu kansalaisten ylipainoisuudesta
ja liikkumattomuudesta.
Luettuani kirjaa varsin vaillinaisen mehukellarikirjailijan
koulutuksen saaneena (käsityöt, erilaiset keittokirjat ja elämän
soppakoulut ), tekstistä sinkosi päin pläsiäni vuosi vuodelta
kovemmiksi tulleista hellapoliisien syytöksistä tutuksi tullut halu
nähdä painajaisunia läskistä ja lihavat yhteiskunnan
syöpäläisinä, joille tulisi hoitotakuun sijasta taata
täydellinen hoitokato eli äkkilähtö julkisista
terveydenhoitopalveluista. Yhteisen hyvän nimissä, niinkuin
kauniisti sanotaan.
Himeroksen konklaavi on tussauttanut siniset savut uunista
kansan silmille ja todistanut Yihteiskunnan viholliset, ja
mikä parasta, syylliset on helppo erottaa kelpo kansalaisista!
Asia on sillä selvä, syylliset tiedetään, mutta mitä niille
tehdään, lähetetäänkö saarelle (sievästi ilmaistuna) ja
höylätään juustohöylällä liiat lihat pois?
Hyvin menee kun läskeistä päästään! Malliksi otetaan
luunkovat uraohjukset jotka pysyvät timmissä kunnossa
amfetamiinijohdannaisten avulla ja kaikki ne onnettomat oksentelijat,
jotka yrittävät päästä sisäänsä ohjelmoidun ihmismallin
mukaiseksi.
Mutta kun lihavat on liiskattu litteiksi laitetaan eläkeasiat
kuntoon! Niistä kun on niin paljon valitettu. Kun kansalle ei mikään
riitä , se lukee Ilta–Sanomista Liliuksen eläkkeestä valittaa
eikä osaa ottaa oppia Aira Samulinista joka jaksaa tanssia vaikka
on kohta satavuotias.
Koska kansalaisten keskimääräinen elinikä on ylittänyt jo
aikaa sitten eläkkeen alkamisiän, täytyy asiaan saada muutos. On
niin väärin jäädä eläkkeelle ja elää rillutella sitten muina
mummoina karaoken ja terveyskeskuksen väliä yhteiskunnan maksamat
Tenat pöksyissä. Tosi kallista.
Nollakakkosessa on toisin:
Eläkeikä määräytyy tulevassa reilun kaupan nuorekkaan
dynaamisessa tasavallassa Himasen laskuopin mukaan tasan tarkkaan
sulle-mulle periaatetta noudattaen:
Koska keskimääräinen elinikä on pidentynyt ja tulee olemaan
hyvinvointiyhteiskunta nollakakkosessa 80 vuotta, lasketaan siitä 40
vuotta kuuluvan työelämälle (n. 2,5 v ajasta lasketaan pois
erilaisina bonuksina ) ja puolet kansalaisten omaan käyttöön.
Se on yhtä oikeudenmukainen ja reilu systeemi kuin tasaverotus,
kaikille sama, rikkaat ja köyhät tasaveroisina, samoin oikeuksin ja
velvollisuuksin. Samantekevää millaista työtä ja millaisissa
olosuhteissa työtä teet, ehdot on samat kaikille.
Jos rekkuloit ja päätät päiväsi kuusikymppisenä tai alle,
juuri kun kun olet ollut työelämässä 40 vuotta, on se
ammatinvalintakysymys, manalle menosi itse aiheutettua ja oma syysi.
Lopuksi vielä pari pikku juttua:
Millaisin bonuksin ja Venuksin, Himanen ja kumppanit jotka ovat
parasta A-ryhmää ja jakavat meille yhteistä hyvää, saadaan
sitoutettua ja lisääntymään aina maailman tappiin asti?
En ihan ymmärtänyt sitäkään, onko Sinisen Kirjan
aivoriihellä vireillä tutkimushakkeita siitä, miten
siirtymävaihe nollaykkösestä nollakakkoseen organisoidaan.
Voisiko se mahdollisesti piankin ryhtyä ajatuksista tekoihin ja
aloittaa empiiriset kokeet koehenkilöillä, saadakseen selvitettyä
miten läskinmenevät porsaanreiät nollaykkösen lahoamassa
olevista rakenteista nollakakkosen kiiltäville parketeille
saataisiin tukittua ?
Näkemän pitää, pakkaan kapsäkin valmiiksi, jotta sinä yönä
kun herään ovikellon soittoon kolmelta, olen heti valmiina
lähtemään ajatuskokeiden siirtämiseen reaalimaailman puolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti